Bilehileen jorinoita

En oo vielä täysin toipunut ikäiselleni sopimattoman pitkästä bileputkesta joka alkoi torstaina Tropicocosta ja päättyi eilen Oopperasalsojen päätösfiestaan, joten en edes yritä puida kaikkea tapahtunutta. Tässä perjantain ja lauantain tunnelmat.

PERJANTAI 28.8.
Valtavat ihmismassat velloivat Copacabanan avajaisiin, ja seinät nitisivät liitoksistaan. Liikkuminen oli lähestulkoon mahdotonta, ja mä mietin useaan otteeseen, että kuka lahoaivo keksi sanonnan "the more, the merrier". Mutta eihän hauskanpitoon välttämättä tilaa tarvita, vai mitä? Lavalla yleisöä viihdytti Grupo Kaney, kirjava salsapumppu Turusta. Laulajalle 100 pistettä lavakarismasta - silmäkulmien pilke, miljoonan dollarin hymy ja taitavat tanssimuuvit saivat ainakin tämän neidon vilkuilemaan lavalle kerran jos toisenkin. Ilta kului suurimmaksi osaksi omituisessa muistojentäyteisessä sumussa, jonka aiheuttivat paikan lähes muuttumaton ulkonäkö (mitä nyt neliöiden määrä oli kutistunu ja naisten vessa vaihtanu paikkaa, hyvä etten eksyny narikkaan pissalle) sekä vanhat tutut naamat. Jopa vanhan Copiksen aikainen exäni oli paikalla, ja nostalgiahurmoksessani / pienessä pöhnässäni melkein erehdyin häntä suukottelemaan. Mutta vaan melkein.

LAUANTAI 29.8.
Satoi vettä. Se ei ois haitannu niin paljoa ellen mä olis ADHD-lapsen lailla ravannu Copiksen ja Hesarin väliä puolen tunnin välein. Onneks matka oli kuitenkin lyhyt ja mulla valmiiksi liimakampaus. Niin siis Hesari = Helsinki Club, en sentään Helsinginkadulle asti juossut. Jaa miksi mä ylipäänsä ravasin jotain väliä? Sauna Caliente -bileet oli järjestetty tällä kertaa niin, että salsapuoli oli Copacabanassa ja reggaeton ym. urbaani musa soi Hesarilla. Itse viihdyin paremmin salsan sykkeessä, urbaani meininki oli hiukkasen liian urbaania mun makuun. Tungosta oli Copiksessa taas, mutta koettuani perjantai-illan erittäin tiiviin tunnelman, ei lauantain väkimäärä tuntunut missään. Sitäpaitsi, aina on tilaa yhdelle joka juo rommikolaa, vai miten se ny menikään. Mukavasti meni tämäkin ilta: kadun yli eestaas ravaamisen ohella ehdin mm. tanssia (huikeat kaksi kertaa koko illan aikana), tuijotella lumoutuneena akvaariossa lilluvia hummereita, feikkiyrjötä feikkikaivossa olevaan ämpäriin ja säikkyä vessassa miehen ääntä, joka kuuluikin wc-tunkeilijan sijaan illan MC:lle. Miksi muuten vessassa pitää ylipäänsä olla kaiuttimet? Ei kai kukaan siellä joraa?

Jatkuu ensi numerossa. Nyt unta kuulaan.