I ♥ Havana d' Primera

Viime tekstissä mainitusta Alexanderista siirryn nyt sujuvasti toiseen Alexanderiin, sukunimeltään Abreu. Käsitättäkö työ immeiset, miten mahtava bändi tuon miehen johtama Havana d' Primera on? Jos ette, hankkikaa levy nimeltä "Haciendo Historia", ja kuunnelkaa. Jos ette sittenkään tajua, kuunnelkaa uudestaan. Biiseissä on aitoa kuubalaista tunnelmaa, jotain sellasta, mitä ei oikein voi sanoin kuvailla.

Mä olin Havana d' Primeran keikalla Kuubassa talvella, tykästyin. Ostin levyn, kuuntelin, rakastuin. Ja joka kuuntelukerralla rakastun hiukan lisää.

Tengo el pelo largo...y me gustan los artistas

Konsertista on kulunut 72 tuntia ja vieläkin oon täydellisessä Gente de Zona -hurmiossa. Niskatkin on edelleen semisti jumissa pää takakenossa fanittamisesta. Mikä keikka! Reggaetonin jytkettä, räppäystä, laulua, tanssia, kuumuutta, hikeä - litroittain hikeä - naurua, ystäviä, uusia tuttavuuksia...mahtavaa. Alexander todisti olevansa todellinen "animal", energiaa riitti keikan alusta loppuun. Mies rytkytti vartaloaan siihen malliin että melkein hävetti katsoa (vain melkein), ja sitä rytkytystä säesti varsin viihdyttävä "hyi ku mä oon hyvä" -ilme. Jacobin vireystaso oli huomattavasti alempaa luokkaa, mutta se ymmärrettäköön, pitkä kiertue takana. Kaikki kun ei käy duracell-pattereilla kuten Alexander. Bändin kolmas varsinainen jäsen, Nando, piileskeli enimmäkseen dj-vehkeittensä takana, mutta kävi pikaisesti kyllä piipahtamassa lavan etuosassa esittelemässä bling-bling -lätsäänsä ja hillittyjä muuvejaan. Mutta lahjakkain mies lavalla oli ehdottomasti vieraileva artisti Yulien Oviedo, "la pequeña maquina de talento". Tuo pieni hurmuri on uskomaton laulaja ja vielä mahtavampi rumpali. Yulin isukki Calixto Oviedokin oli paikalla ja hyppäsi hetkeksi puikkoihin, ja saatiin nauttia näiden kahden virtuoosin yhteisestä revittelystä (http://www.youtube.com/watch?v=VV1sjWz5P14). Lavalla nähtiin myös Suomessa asustelevat reggaetoonarit Norlan (http://www.youtube.com/watch?v=S0NsxhLZSa0) ja Kachao, pari vaaleetukkasta Suomi-tyttöä näyttämässä miten täällä vartaloa vatkataan, sekä muuan kuubatar, joka sai tanssiliikkeillään Alexanderin pasmat hetkeksi sekasin. Kaiken kaikkiaan loistavan viihdyttävä setti. Nyt on todistettu, että reggaeton-bändikin vetää yleisöä. Lisää tollasta Suomeen!

PS. Bongasko kukaan muu sen tuntemattoman laulajahepun Kippari-Kalle -vyön ja Yulienin Tipi-vyön? Sexy, hahaa

Vanha Gente de Zonan hitti, "Yo te enseñé":

Ja uusia biisejä...
http://www.youtube.com/watch?v=FvDmb6yshcI
http://www.youtube.com/watch?v=JV591acRSKU
http://www.youtube.com/watch?v=_YFZm5LZZnM

At the Copa, Copacabana...

Ensin uutisia:

"Copacabana tulee takaisin!! 1990-luvun lopulla suuren suosion saavuttanut latinoklubi Copacabana palaa intiimimmässä muodossa entisiin tilohinsa. Klubin kuumia avajaisbileitä vietetään elokuun lopulla."

Sitten aikamatkailua.

On eräs sunnuntai-ilta vuonna 2000. Pakko päästä taas Copikseen salsaamaan. Kaverin kanssa valkataan illan vaatetusta ja mietitään kuka mahtaa olla portsarina vuorossa. Se yks tiukkapipo on jo kerran käännyttänyt meidät ovella, koska kaverilla ei ihan riitä ikävuodet sisäänpääsyyn. Mutta sitten siellä on niitä mukaviakin heppuja, jotka meidät jo muistaa ja eivät koskaan kysy papereita. Onkohan baarimikko-Teemu töissä? Se on niin ihku! Kehtaiskohan pyytää DJ Latin Joelta sitä yhtä ihanaa biisiä, mikä sen nimi nyt olikaan? Se missä lauletaan kertsissä "viiidaaa"...vai onkse sittenkin "miiiraaa"? Päädyn vaatevalinnassani tiikeriraidoitettuun toppiin, eläimellistä, grrr. Sitten meikit naamaan ja menoks. Huristellaan äitin autolla keskustaan. Yliopistonkadulla ei näy parkkitilaa, mihis nyt? Kato, tossa yliopiston päärakennuksen edessä on paikka. Sitten korot kopisten Copiksen ovelle. Jes, toi on se kiltti portsari! Sisään päästään. Portaat alas, takki narikkaan, sitten pikavisiitti vessaan tsekkaamaan että ulkomuoto on hehkeä, kyllä se on, nyt bailaamaan. Tai jospa ensin baaritiskin kautta. Yks drinkki naamariin mutta sitten vettä vaan, ollaan sentään autolla. Vesi on kovissa litrahinnoissa, mutta se annettakoon anteeksi, koska pullo on valtavan söpö. Voi kun taas tulee hyviä biisejä! DJ soittaa jopa sen ihanan kappaleen, vaikka se jäikin loppujen lopuks toivomatta. Tanssilattialla tulee käytyä useaan otteeseen niin miesseurassa kuin tyttöporukallakin, ja pöydässä keskustellaan henkeviä asioista ja niiden vierestä. Jokos se kello tulee jo 1? Äkkiä autolle, ennenku se muuttuu kurpitsaks. Väsyneinä mutta onnellisina kotiin. Kyl Copis on paras.

Tässä vielä se tarinan ihana biisi :)

Että tämmönen päivä

Otin tänään tauon kuubalaisesta musiikista ja kuuntelin työmatkalla...noh...ei-kuubalaista salsaa. Bye bye Charanga, hello Marc Anthony ja kaverit. Vaikka mun otsaan on käytännöllisesti katsoen tatuoitu T-I-M-B-A, mä rakastan myös sitä "normaalia" salsaa. Kas tässäpä tämän erilaisen ja jännittävän päivän kunniaksi Oscar-setä ja hänen klassikkobiisinsä "Lloraras".

O sole mio

Kesä on kiva. Kesällä saattaa ehkä paistaa aurinko ja saattaa ehkä olla lämmintä. Lomaakin saattaa meikäläisellä ehkä olla joskus. Ja mikä parasta tai ainakin melkein, kesällä on oopperasalsat. Niin mitkä? No miehän kerron. Joka sunnuntai täällä Helsingissä saadaan nauttia ulkoilmasta, hyvästä musiikista ja tanssista oopperatalon takana sijaitsevalla lavalla klo 18.30 alkaen (kai saa vähän mainostaa, saahan?).

Viime sunnuntaina oli oupperalla taas niin hauskaa että oksat poijes ja runko kumoon. Tanssittua tuli jos jonkinlaisen körilään kanssa. Lavan reunalle oli tällä kertaa kerääntyny yllättävän paljon latinokansaa; kubanot pysyttelivät enimmäkseen coolisti nurtsin puolella bisseä ryystäen, mutta dominikaanit jopa uskaltautuivat välillä lavalle reippaiden suomalaisten sekaan. "Tappi" taisi tulla vasta lähemmäs kymmentä, en oo ihan varma, olin siinä vaiheessa niin väsähtänyt ja ehkä hiukan pöhnässäkin, etten tullut vilkaisseeksi kelloa.

Tsekatkaapa täältä vielä videomateriaalia, jotta pääsette oopperafiilikseen: http://www.youtube.com/watch?v=Mjdr6GqOB0E (upotin videon ensin tänne blogiin mutta se mokoma rupes leventelemään liikaa peittäen oikeenpuolimmaisen palkin)

Umppa-pumppa, umppa-pumppa

Piristän harmaata tiistaita kuuntelemalla reggaetonia. Tän blogin nimi pitäis oikeestaan olla Salsa- ja Reggaetonhullun päiväkirja, mutta se kuulostaa vielä typerämmältä ku sen nykynen nimi. Erityisesti kuubalainen umppa-pumppa on mun juttu. Muunlaista reggaetonia en enää juurikaan kuuntele, ne wisinit ja yandelit ja daddy yankeet on ruvennu tekemään ihan ihme musaa.

Sitten takaisin edellisen blogimerkintäni aiheeseen: Kuunneltuani Calle Realin uusimman platan muutamaan kertaan läpi totesin, ettei se sittenkään taida olla yhtä hyvä kuin edellinen. Ensivaikutelma oli tosi hyvä, mutta fiilis lopahti. Sen edellisen levyn kanssa kävi toisinpäin - mä olin alkuun hieman hämmentynyt erilaisesta soundista ja mietin että mitä oikein tulikaan ostettua, mutta sitten odottamatta rakastuinkin levyyn täysin. Huono tuo uusi levy ei kuitenkaan oo, kaikkea muuta, ja voin lämpimästi suositella kaikille sen hankkimista. Levyn nimi on siis Me lo gané.

Täpinöitä

Mä oon Calle Realin uusimman levyn erittäin onnellinen omistaja. En oo vielä ehtinyt kunnolla fiilistelemään biisejä, mutta todella lupaavalta kuulostaa - tällä levyllä voi jopa olla potentiaalia Salsahullun Kaikkien Aikojen Suosikkilevyt Top 5 -listalle. Siellä on ennestään mm. Calle Realin vanha levy (Con Fuerza). Tokihan niitä hyviä levyjä on vaikka millä mitalla, mutta sitten on vielä ne levyt, joita jaksaa kuunnella uudestaan ja uudestaan, vuosi toisensa jälkeen, ja niistä saa aina kiksit. Eikä tarvitse skipata kuin ehkä korkeintaan pari biisiä. Reggaeton-levyistä täytyy mainita Gente d'Zona - Lo Mejor que Suena Ahora v. 2.0, vanhimmatkin kipaleet ovat vielä erittäin toimivia. Voisinkin julkaista tässä lähiaikoina listan lempparilevyistäni, jos vaikka jotakuta sattuisi kiinnostamaan :) Huomenna Tropicocoon hippailemaan, woo-hoo! Tanssijalka vipattaa jo vimmatusti.