Valitusta - kaks - kol - lantio

Bachatafestarit tuli ja meni - mun osalta melko lailla ohi. Mä olin alunperin miettiny tunneille osallistumista, mutta päätin sitte että suutarin on parasta pysyä lestissään ja odottaa salsafestareita. Päätös osottautu hyvinkin viisaaks, koska mä sain jo pahoja bachata-yliannostusoireita festareiden pre-partyissa Onnelassa. Oikeesti, eiks se oo jo jonkinasteinen rikos soittaa pelkkää bachataa puoltoista tuntia (tai ehkä kauemminkin, mutta sen verran mä ehdin kuulla)?? Puolenyön jälkeen mun korvakäytävät oli jo tukossa surullisilla kitaroilla säestetyistä traagisista rakkaustarinoista ja muista valitusvirsistä. Tähän väliin muistutan, että mä siis pidän bachatasta, vaikken ihan perinteisemmästä, mutta kummiskin. Överit oli vaan sen verran pahat että pakko avautua. Kun DJ Don C otti ohjat ja pamautti ekan hc-timban ämyreistä mä tartuin ensimmäiseen vapaaseen mieheen ja raahasin sen tanssilattialle. Mä olin ku keitaan löytäny aavikkomatkaaja ja vatkasin sit kroppaani niin villisti että olin biisin päätteeks ihan puhki, puuskuttava ja karvan päässä kylkipistoksesta. Ois pitäny varmaan lämmitellä jossain nurkassa ensin - muullakin ku rommikolalla, hahhah. No joo, takaisin bachataan. Varmaan sanomattakin selvää että jätin lauantain festaribileet väliin, mainos oli sen verran pelottava. Jos mä haluan kuunnella 70% illasta bachataa mä lähen Dominikaaniseen. Ja otan samalla vähän yksityisopetusta joltain paikalliselta Hoseelta ;)

No joo joo mä lopetan nyt tän purnaamisen. Tässä vielä bachatan ystävien lepyttämiseks video Monchyn ja Alexandran kauniista Perdidos-biisistä. Oisin laittanu Hoja en Blancon mutta ei löytyny videota :(

Hippy new ear! (vai mitensenymeni)

Uusi vuosi alko melkosessa juhlahumussa, ja nyt Salsahullu viettää lepoviikkoa. Perjantaina alkais taas Alppilan salsasosiaalit, mutta sekin saa jäädä väliin. Viime viikolla tuli vedettyä sellaset tanssi-OD:t Copassa että vielki tuntuu. Copacabana alkaa muuten olla unisen syksyn ja alkutalven jälkeen taas voimissaan! Varsinki viime perjantaina Tri Cohiban keikalla oli aivan loistava meininki. Mä olin niin fiilareissa että jorasin jopa bändin soittamat chachat ja karmeat kliseebiisit (esim La vida es un carnaval).

Mua muuten vieläki ottaa päähän ku Kuubasta ei taho tulla uutta salsaa tahi timbaa. A trabajar, chicos!!! Mikä maksaa?? Njoo, uusia biisejä odotellessa voi fiilistellä vaikkapa tätä Pachito Alonso y sus Kini Kinin (eheeh mikä nimi) loistavaa kappaletta. Tiukkaa tykitystä alusta loppuun!