Sunday, November 29, 2009

Syrjähyppyjä

Viime viikolla mä otin ja astuin kunnolla ulos muotistani. Ensimmäinen askel oli keskiviikon bachata-bileet. Ensimmäiset 5 minuuttia meni pohtiessa jäiskö vai eikö, porukkaa oli vähänlaisesti ja meno ei ollu kovinkaan villiä, mutta päätin sitte jäädä - ja onneksi jäin. Salsasin ja bachateerasin ku viimistä päivää ja kun lopulta puolenyön jälkeen suuntasin kotiin oli olo hikinen mutta autuas. Oli mahtava nähdä miten miehet on oikeesti panostanu bachataan, mä pöljä en ollu edes tajunnu ennen mitä kaikkea jännää kikkailua se tanssi voi pitää sisällään..! Se oli ollu mulle vaan sitä yks-kaks-kol-lantio-kaks-kaks-kol-lantio-ympäri-kaks-kol-lantio ja piste. Btw, bachatassa on se erikoinen piirre että siinä miehen ja naisen välinen etäisyys on tosi tärkee, toisin ku esim salsassa. Jos mies vetää liian lähelle niin se voi olla ahdistavaa (riippuu tietty miehestä mmm-mmm) ja jos taas tanssitaan liian erillään niin se tuntuu vaan typerältä. Ja kuviotkaan ei onnistu. Mikä se sopiva etäisyys sitte ois? 10 senttiä napojen välillä? No joo, jos kuitenki pysytään fiilispohjalta vetämisessä ja jätetään mittanauha kotiin.

Perjantaina kävin tsekkaamassa Alppila Salsa Socialin, joka järkättiin viimistä kertaa tänä vuonna. Tää oli mulle oikeesti iso juttu. Mä pidin pitkään crossbody-stylea jäykkänä ja teennäisenä (soriii cb-fanit) ja vannoin aina pysyväni uskollisena kuubalaiselle tyylille, mutta menneiden kuukausien aikana mä oon huomannu vilkuilevani yhä useemmin ja useemmin aidan toiselle puolelle ja huomannu siellä hentoa viherrystä. Vaikka mun suhtautuminen CB-salsaan oli siis muuttunu paljon positiivisemmaks, musta tuntu silti sillon perjantaina aluks vähän siltä ku mä oisin astellu vihollisheimon reviirille. Tää siis oli ihan vaan mun päässä, koska kukaan ei oikeesti mulkoillu mua vihasesti, päinvastoin. Pienen alkukankeuden jälkeen mä relasin ja homma suju ihan kivasti. Opin uusia juttuja, sain tanssia erinomaisten viejien kanssa ja ankaran keskittymisen ja hc-mokailujen keskellä (vientisignaalien vastaanottaminen CB-taajuudella on haasteellista vuosien timbauksen jälkeen) ehdin nauttiakin tanssista. Meen ehdottomasti uudestaan ens vuonna ja suosittelen lämpimästi muillekin. Salsasosiaalineitsyille tiedoksi: tanssinopetuksessa on kaks tasoa, eli alottelijan ei tarvitse pelätä joutuvan heti kauheiden kikkailujen keskelle.

Tämmössii jännii juttui oon touhunna. Tänään takasin ruotuun, Tropicoco odottaa ;)

Wednesday, November 18, 2009

Aaaahhhh

Nyt mä sain sitä uutta musaa! Tosin en kuubalaista mitä tossa viimeksi kaipailin, enkä edes salsaa, vaan bachataa. Mutta voi pojat, mitä bachataa! Aventuran uusin levy on nimeltään "The Last" ja se on pullollaan toinen toistaan ihanampia biisejä. SALSAHULLU SUOSITTELEE! Bachata ei oo varsinaisesti mun juttu, lähinnä mun mielestä sen genren puolelta löytyy aivan valtava määrä järkyttäviä pimpelipom-itkuvirsiä (sori vaan kaikki bachatahullut), mutta Aventura rocks. Ja Monchy & Alexandra. Ja Opalo. Ja Optimo. Ja Xtreme. Ja...hmmm jospa lopetankin listan tähän ennenku mun itkuvirsi-lauseesta menee uskottavuus, hah. Sanotaan nyt näin että poppibachata hakkaa perinteisen 6-0. Tässä teille maistiainen tuolta Aventuran uusimmalta plätyltä.

Wednesday, November 4, 2009

Yli- ja alitarjontaa

Siis näitä bileitä on ihan liikaa. Ihan oikeesti. Eihän tästä oo kauaakaan ku kitistiin siitä että mitään ei tapahdu missään ja nyt yhtäkkiä on bilettä ja hilettä tarjolla keskiviikosta sunnuntaihin. Tällä viikolla ois montakin kiinnostavaa eventtiä, mutta koska Salsahullu ei osannut päättää mihin osallistuisi (pimeään vuodenaikaan kunniakkaasta bileputkesta selviytymisestä on turha edes haaveilla), Salsahullu päätyi radikaaliin ratkaisuun ja aikoo pysyä kotona. Vähän kyllä harmittaa, ois ollu jännää kokeilla reggaeton pole dancingia tänään Kuuba Libre -klubilla. Ja Tropicocoilla huomenna. Ja veivata bachataa perjantaina. Ja timbata Tri Cohiban tahtiin lauantaina.

Mut siis uutta musaa on niinku ihan liian vähän. Ihan oikeesti. Taas kävin Prodlandin sivuilla kattomassa oisko siellä jotain uutta kivaa kuubalaista musaa - nada. Mä en tajua. Välillä pukkaa levyä toisen perään ja sitte yhtäkkiä kaikki kuubalaiset muusikot päättää yhessä että nyt ei tehäkään yhtikäs mittään ainakaan puoleen vuoteen. Tää tosin ei koske reggaeton-muusikoita, uusia biisejä tulee jatkuvalla syötöllä. Uusia artistejakin syntyy ku sieniä sateella. Varmaan as we speak joku Ramoncito koputtaa naapurin Yuriberton ovelle ja kun Yuriberto tulee kalsareissa avaamaan oven ni Ramoncito sanoo sille että asere nyt tehään un poco de reggaeton ja sit ne keksii itelleen jotku järkyttävät taiteilijanimet ja menee studioon. Onnea vaan heidänkin uralleen.