Sunday, August 30, 2009

Bilehileen jorinoita

En oo vielä täysin toipunut ikäiselleni sopimattoman pitkästä bileputkesta joka alkoi torstaina Tropicocosta ja päättyi eilen Oopperasalsojen päätösfiestaan, joten en edes yritä puida kaikkea tapahtunutta. Tässä perjantain ja lauantain tunnelmat.

PERJANTAI 28.8.
Valtavat ihmismassat velloivat Copacabanan avajaisiin, ja seinät nitisivät liitoksistaan. Liikkuminen oli lähestulkoon mahdotonta, ja mä mietin useaan otteeseen, että kuka lahoaivo keksi sanonnan "the more, the merrier". Mutta eihän hauskanpitoon välttämättä tilaa tarvita, vai mitä? Lavalla yleisöä viihdytti Grupo Kaney, kirjava salsapumppu Turusta. Laulajalle 100 pistettä lavakarismasta - silmäkulmien pilke, miljoonan dollarin hymy ja taitavat tanssimuuvit saivat ainakin tämän neidon vilkuilemaan lavalle kerran jos toisenkin. Ilta kului suurimmaksi osaksi omituisessa muistojentäyteisessä sumussa, jonka aiheuttivat paikan lähes muuttumaton ulkonäkö (mitä nyt neliöiden määrä oli kutistunu ja naisten vessa vaihtanu paikkaa, hyvä etten eksyny narikkaan pissalle) sekä vanhat tutut naamat. Jopa vanhan Copiksen aikainen exäni oli paikalla, ja nostalgiahurmoksessani / pienessä pöhnässäni melkein erehdyin häntä suukottelemaan. Mutta vaan melkein.

LAUANTAI 29.8.
Satoi vettä. Se ei ois haitannu niin paljoa ellen mä olis ADHD-lapsen lailla ravannu Copiksen ja Hesarin väliä puolen tunnin välein. Onneks matka oli kuitenkin lyhyt ja mulla valmiiksi liimakampaus. Niin siis Hesari = Helsinki Club, en sentään Helsinginkadulle asti juossut. Jaa miksi mä ylipäänsä ravasin jotain väliä? Sauna Caliente -bileet oli järjestetty tällä kertaa niin, että salsapuoli oli Copacabanassa ja reggaeton ym. urbaani musa soi Hesarilla. Itse viihdyin paremmin salsan sykkeessä, urbaani meininki oli hiukkasen liian urbaania mun makuun. Tungosta oli Copiksessa taas, mutta koettuani perjantai-illan erittäin tiiviin tunnelman, ei lauantain väkimäärä tuntunut missään. Sitäpaitsi, aina on tilaa yhdelle joka juo rommikolaa, vai miten se ny menikään. Mukavasti meni tämäkin ilta: kadun yli eestaas ravaamisen ohella ehdin mm. tanssia (huikeat kaksi kertaa koko illan aikana), tuijotella lumoutuneena akvaariossa lilluvia hummereita, feikkiyrjötä feikkikaivossa olevaan ämpäriin ja säikkyä vessassa miehen ääntä, joka kuuluikin wc-tunkeilijan sijaan illan MC:lle. Miksi muuten vessassa pitää ylipäänsä olla kaiuttimet? Ei kai kukaan siellä joraa?

Jatkuu ensi numerossa. Nyt unta kuulaan.

Sunday, August 23, 2009

Lepopäivä

Oopperan takana salsaillaan paraikaa, mutta Salsahullu istuu kotona koneella. Ei, en ole sikainfluenssassa ja sorkatkin on kondiksessa, mutta nyt on vaan niin, että akussa ei ollut enää virtaa neljännelle päivälle. Takana on Tropicocot, Cocolocot ja Kuuba-jamit, eiköhän siinä oo jo yhdelle viikolle tarpeeksi ohjelmaa.

Päiväni ei kuitenkaan suinkaan ole ollut salsaton, kuuntelin tänään Maikkelin levyä. En siis Jacksonia (R.I.P.) vaan bändiä nimeltä Maikel Blanco y su Salsamayor, jonka hitteihin kuuluu mm. Esto está ja Recoge y vete. Sinänsä outo musavalinta multa, koska mulla on ollu monen kuukauden ajan joku kummallinen asenne kyseistä bändiä kohtaan, vaikka alunperin siitä niin kauhiasti tykkäsin. Mikä lie ryppy rakkaudessa. Oli miten oli, levy löysi tiensä soittimeen, ja ihastuin uudelleen tähän kappaleeseen:



Qué buena está la máquina!

Sunday, August 16, 2009

Blasts from the past

Kävin tässä muutama päivä sitten pitkästä aikaa salsatunnilla. Koreografia suju oikein mukavasti siihen asti kunnes stereoista kajahti ilmoille Tu carrito, Carlos Olivan superhitti muutaman vuoden takaa. Jalat lähti vipeltämään hirmusta vauhtia mutta silti en meinannu pysyä tahdissa. Tuosta biisistä tulee mieleen monet tanssitunnit ja bileet, ja varsinki eräät jatkot, jolloin kaveri soitti kipaletta repeatilla varmaan seittemäntoista kertaa. Carlos Oliva bändeineen levytti myöskin iki-ihanan salsaversion biisistä nimeltä Corazon partio, joka oli varmasti salsadiskojen suosituin "slovari" Suomessa 2000-luvun alkupuoliskolla. Juutubetin tuon biisin enkä löytänyt Carlos Olivan versiota, mutta sen sijaan bongasin tämän pätkän Charanga Habaneran keikalta melkein vuosikymmenen takaa:



Komiasti laulaa pikkuinen Tirso. Ekstrapointseja muodikkuudesta, tsekatkaa poikien kiiltävät telttapaidat ja Davidin hienot arskat.

Tuesday, August 11, 2009

NNNGGGHHHH!!!

*ponnistelee mutta mitään ei tuu*

Kärsin akuutista verbaaliummetuksesta. Aattelin vaan ilmottaa.

Friday, August 7, 2009

Bajla bajla

Salsahullu raportoi tällä kertaa töistä käsin. Eiliset Cocot oli vauhdikkaat ja meno sen kun koveni loppua kohti. Porukkaa oli vähemmän ku normaalisti, todnäk johtuen erään keski-ikäsen superdiivan konsertista Jätkäsaaressa (eilisessä hiprakassa keksitty espanjankielinen käännös: La Isla del Tipo), mutta se ei ainakaan allekirjottaneen menoa latistanu. Venähtäneen illan jälkiseurauksena on tänään tullut ryystettyä vähän reilummasti kaffea, mistä mahani luonnollisesti on haltioissaan. Huomenna ois vuorossa Havannan alias Pedrolan 1-vuotishipat, ja sunnuntaina tietysti oopperan taakse salsaamaan. Elämä on yhtä juhlaa, ah ja voi.

Tässä fiilisteltäväksi wanhan kunnon vanvanin hieno uudehko video. "Jos sää et rakasta ittees nii kuka sua sit rakastaa"

Monday, August 3, 2009

Coco-Loca®

Miks Tropicocossa pitää olla aina niin hyvät bileet? Tai pikemminkin, miks Tropicocon täytyy olla torstaisin? Perjantait menee aina pilkkiessä töissä kun edellisenä iltana on veivannu salsaa ja vatkannu reggaetonia myöhään yöhön halvan skumpan vauhdittamana. Vai onko sittenki niin, että vika ei ole bileissä vaan mun itsekontrollissa. Mähän VOISIN jäädä kotiinkin torstaisin. Tai mä voisin mennä, mutta lähteä aikasemmin.

Yeah right.

Nähdään taas torstaina.