Feliz Navidad!

Joulun kunniaksi jouluinen salsa Michael Stuartilta ja Miguelitolta. Söpö tuo natiainen :)

Olen eläin

Kyllä Google-kääntäjä on mainio. Syötin siihen pätkiä Gente de Zonan Animal-biisistä, tässä tulos:

----------------

aaaa joka tappaa (WHO)
tai poistetaan (ovat Crazy)
jos se on osoitettu (valo), että olen eläin.

kynttilä ja laulaa, että kun naiset ovat iloisia siitä, että on olemassa valtava pyrstö ja kasa ihmisiä ulkopuolelle, olen numero yksi ja saa osallistua ammunta, hän tuntee koko Kuuba

Dale, eivät liukua, olen kuuma metalli, ja kaikki tietävät, että olemme eläimiä

sydän sinulla ei ole, sinulla ei ole melodia, tarvitset lahjakkuutta ja sinulla ei ole guaperia, ok? Ahi na "ma". Alexander Jacob ja jatkamme ennallaan, ota huomioon, että olemme sokeita

-----------------

Jep jep, mikäs sen parempaa kuin valtava pyrstö ja kasa ihmisiä ulkopuolella :D Nyt vaan kasaan suomalainen versio GDZ:sta ja koko biisiä kääntämään. Alueen Tyypit esittää: Elukka! Takuuvarma hitti.

Elukkaa odotellessa voitte fiilistellä alkuperäistä biisiä ja samalla nauttia Gente de Zonan Tampereen keikan koosteesta:


PS. Idea tähän juttuun tuli salsa.fi -keskustelupalstalta, missä "3 nuorekas kuubalainen mies" tarjoavat seikkailunhaluista seuraansa suomalaisille tytöille. Pullanmurut vaan lenteli ku repeilin ilmotukselle. Lue juttu täältä.

Puuttuva klassikko

Bongasin eilen Prodlandin sivuilta Grupo Nichen uuden kokoelmalevyn, Los Clasicos del Grupo Niche. Tutkiskelin hetken biisilistaa ja huomasin erään ikivihreän Niche-hitin loistavan poissaolollaan. Fataali moka plätyn kasaajalta. En osta.

Tässä se biisi:

Syrjähyppyjä

Viime viikolla mä otin ja astuin kunnolla ulos muotistani. Ensimmäinen askel oli keskiviikon bachata-bileet. Ensimmäiset 5 minuuttia meni pohtiessa jäiskö vai eikö, porukkaa oli vähänlaisesti ja meno ei ollu kovinkaan villiä, mutta päätin sitte jäädä - ja onneksi jäin. Salsasin ja bachateerasin ku viimistä päivää ja kun lopulta puolenyön jälkeen suuntasin kotiin oli olo hikinen mutta autuas. Oli mahtava nähdä miten miehet on oikeesti panostanu bachataan, mä pöljä en ollu edes tajunnu ennen mitä kaikkea jännää kikkailua se tanssi voi pitää sisällään..! Se oli ollu mulle vaan sitä yks-kaks-kol-lantio-kaks-kaks-kol-lantio-ympäri-kaks-kol-lantio ja piste. Btw, bachatassa on se erikoinen piirre että siinä miehen ja naisen välinen etäisyys on tosi tärkee, toisin ku esim salsassa. Jos mies vetää liian lähelle niin se voi olla ahdistavaa (riippuu tietty miehestä mmm-mmm) ja jos taas tanssitaan liian erillään niin se tuntuu vaan typerältä. Ja kuviotkaan ei onnistu. Mikä se sopiva etäisyys sitte ois? 10 senttiä napojen välillä? No joo, jos kuitenki pysytään fiilispohjalta vetämisessä ja jätetään mittanauha kotiin.

Perjantaina kävin tsekkaamassa Alppila Salsa Socialin, joka järkättiin viimistä kertaa tänä vuonna. Tää oli mulle oikeesti iso juttu. Mä pidin pitkään crossbody-stylea jäykkänä ja teennäisenä (soriii cb-fanit) ja vannoin aina pysyväni uskollisena kuubalaiselle tyylille, mutta menneiden kuukausien aikana mä oon huomannu vilkuilevani yhä useemmin ja useemmin aidan toiselle puolelle ja huomannu siellä hentoa viherrystä. Vaikka mun suhtautuminen CB-salsaan oli siis muuttunu paljon positiivisemmaks, musta tuntu silti sillon perjantaina aluks vähän siltä ku mä oisin astellu vihollisheimon reviirille. Tää siis oli ihan vaan mun päässä, koska kukaan ei oikeesti mulkoillu mua vihasesti, päinvastoin. Pienen alkukankeuden jälkeen mä relasin ja homma suju ihan kivasti. Opin uusia juttuja, sain tanssia erinomaisten viejien kanssa ja ankaran keskittymisen ja hc-mokailujen keskellä (vientisignaalien vastaanottaminen CB-taajuudella on haasteellista vuosien timbauksen jälkeen) ehdin nauttiakin tanssista. Meen ehdottomasti uudestaan ens vuonna ja suosittelen lämpimästi muillekin. Salsasosiaalineitsyille tiedoksi: tanssinopetuksessa on kaks tasoa, eli alottelijan ei tarvitse pelätä joutuvan heti kauheiden kikkailujen keskelle.

Tämmössii jännii juttui oon touhunna. Tänään takasin ruotuun, Tropicoco odottaa ;)

Aaaahhhh

Nyt mä sain sitä uutta musaa! Tosin en kuubalaista mitä tossa viimeksi kaipailin, enkä edes salsaa, vaan bachataa. Mutta voi pojat, mitä bachataa! Aventuran uusin levy on nimeltään "The Last" ja se on pullollaan toinen toistaan ihanampia biisejä. SALSAHULLU SUOSITTELEE! Bachata ei oo varsinaisesti mun juttu, lähinnä mun mielestä sen genren puolelta löytyy aivan valtava määrä järkyttäviä pimpelipom-itkuvirsiä (sori vaan kaikki bachatahullut), mutta Aventura rocks. Ja Monchy & Alexandra. Ja Opalo. Ja Optimo. Ja Xtreme. Ja...hmmm jospa lopetankin listan tähän ennenku mun itkuvirsi-lauseesta menee uskottavuus, hah. Sanotaan nyt näin että poppibachata hakkaa perinteisen 6-0. Tässä teille maistiainen tuolta Aventuran uusimmalta plätyltä.

Yli- ja alitarjontaa

Siis näitä bileitä on ihan liikaa. Ihan oikeesti. Eihän tästä oo kauaakaan ku kitistiin siitä että mitään ei tapahdu missään ja nyt yhtäkkiä on bilettä ja hilettä tarjolla keskiviikosta sunnuntaihin. Tällä viikolla ois montakin kiinnostavaa eventtiä, mutta koska Salsahullu ei osannut päättää mihin osallistuisi (pimeään vuodenaikaan kunniakkaasta bileputkesta selviytymisestä on turha edes haaveilla), Salsahullu päätyi radikaaliin ratkaisuun ja aikoo pysyä kotona. Vähän kyllä harmittaa, ois ollu jännää kokeilla reggaeton pole dancingia tänään Kuuba Libre -klubilla. Ja Tropicocoilla huomenna. Ja veivata bachataa perjantaina. Ja timbata Tri Cohiban tahtiin lauantaina.

Mut siis uutta musaa on niinku ihan liian vähän. Ihan oikeesti. Taas kävin Prodlandin sivuilla kattomassa oisko siellä jotain uutta kivaa kuubalaista musaa - nada. Mä en tajua. Välillä pukkaa levyä toisen perään ja sitte yhtäkkiä kaikki kuubalaiset muusikot päättää yhessä että nyt ei tehäkään yhtikäs mittään ainakaan puoleen vuoteen. Tää tosin ei koske reggaeton-muusikoita, uusia biisejä tulee jatkuvalla syötöllä. Uusia artistejakin syntyy ku sieniä sateella. Varmaan as we speak joku Ramoncito koputtaa naapurin Yuriberton ovelle ja kun Yuriberto tulee kalsareissa avaamaan oven ni Ramoncito sanoo sille että asere nyt tehään un poco de reggaeton ja sit ne keksii itelleen jotku järkyttävät taiteilijanimet ja menee studioon. Onnea vaan heidänkin uralleen.

Happy Halloween!

Halloween on jo karmivan lähellä, ja mulla ei oo naamiaisasua! IIK! Mitä mä teen mitä mä teeeen mitä mä pistän pääälleeeeeee apuaaaaaa *tyttömäistä hysteriaa*...okei, rauhotutaanpa. Halloween-salsoja on siis nyt viikonloppuna jopa kaksin kappalein, sekä perjantaina että lauantaina. Sama asu saa luvan kelvata molempina iltoina, koska kahta kostyymiä en jaksa kehitellä, yksikin tuottaa tarpeeksi hommaa pääkopalleni.

Sitten taas pakolliset muistelot (näitä mulla riittää). Mulla on takana näin äkkiseltään laskettuna ainaki viidet halloween-salsat, ja oon nähny jos jonkin sortin örkkiä ja keijua. Kas tässä yksi suosikkihahmoistani vuosien varrelta:


Tuo olio oli erityisen mieleenpainuva ei pelkästään asunsa, vaan myös eläytymisensä ansiosta. Turhaan ei heppu parhaan asun palkintoa napannu. Kuva on otettu legendaarisessa Public Cornerissa, siellä alakerran luolassa siis, joka oli suorastaan täydellinen tämmösille mörköbileille.

Nyt vetäydyn taas ratkomaan viikonlopun pukeutumisprobleemaa. Huokaus. Jos näät viikonloppuna vessapaperiin kääriytyneen muumion, se saatan olla minä.

Miten kaikki alkoi

Tänään aattelin kertoa teille, miten Salsahullusta tuli salsahullu. Tai no, hulluksi tulin vasta vuosien varrella, mutta ensimmäinen kipinä syttyi leffasta Dance with me. Kaverin kanssa fiilisteltiin kybällä kaikkia tanssikohtauksia, ja sitte oliki äkkiä päästävä salsatunneille. Tuo elokuva on kaukana Oscar-tasosta, mutta se muutti mun elämän. Ennen salsan löytämistä mä olin huonoryhtinen seinäruusu, mutta tanssi toi mulle ihan uutta itsevarmuutta ja naisellisuutta, puhumattakaan uusista mahtavista ystävistä. Nii että kiitosta vaan leffan tekijöille :) Ja ihanalle ystävälleni, jota ilman tuskin olisin uskaltautunut tanssitunneille. This is for you, babe:

Tiedoksi

...että Salsahullu ei ole salsannut itseään hengiltä, eikä myöskään ryhtynyt hevariksi. Kiire on vaan painanut raskaan työn raatajaa, siksi oon laiminlyönyt blogiani. Tanssimaankaan en ole juuri ehtinyt, snif. Juttua kuitenkin pian taas luvassa. Pysykää taajuudella.

Salsa in (bad) english

Let's face it: valitettavan suuri osa englanninkielisistä salsabiiseistä on uskomatonta sontaa. Jos ei musiikillisesti, niin ainakin lausuminen tökkii pahasti, mikä voi pilata koko kappaleen. Loistava esimerkki onnettomasta englannin kielestä on Orquesta La Palabran Beautiful Girl (klikkaa levynkannen yläkulmassa olevaa kuuntelunappulaa). Ehkäpä laulaja tavoitteli alkuperäisen kappaleen esittäjän jamaikalaisaksenttia. Tai sitten ei, sillä raskauttavaa todistusaineistoa löytyy La Palabran muustakin tuotannosta - kuunnelkaapa vaikka biisi nimeltä Careless Whispers (korvat erityisen hörölleen 2 minuutin kohdalla).

Okei, toki em. bändiltä löytyy hyvääkin musaa, ei ollut tarkoitus mollata. Huonosta englannista tuli vaan ekana mieleen La Palabra, enkä sitten enää muuta keksinytkään. Ideoiden puutteessa konsultoin erästä ystävääni, joka ehdotti Frankie Ruizin biisiä I can't get no satisfaction. Niinpä niin, onko järkevää tehdä salsaversio tuosta biisistä jos ei osaa lausua "satisfaction"? One might ask. But nobody asked poor Frankie.

Onneksi niitä hyviäkin englanninkielisiä salsoja löytyy. Esimerkiksi Alex Wilsonilta löytyy mainio salsaversio kappaleesta Ain't nobody, ja Frankie Negron on tehnyt todella kauniin version Stevie Wonderin Overjoyed-biisistä (sorry, en löytänyt videota näistä). Kaikki toivo ei siis ole menetetty.

Ok folks, that's it for today. Tässä lopuksi vielä veikeä remix Sean Paulin biisistä Get Busy (kavereiden kesken "Keppisi")


PS. Tässä juutuubeillessani törmäsin reggaeton-versioon eräästä Evanescencen biisistä. Hei...jotain RAJAA.

Erään taksikuskin tarina

Yks ihanimmista salsabiiseistä ikuna

Aiheen vierestä

Bongasin tänään tavaratalon lehtihyllystä saksalaiseen musiikkilehden nimeltä Popcorn. Hassua, yli 15 vuotta on kulunu ja lehti näyttää ihan samalta, yhtä mauttoman ysärihenkinen. Mä en edes osannu saksaa sillon ku ostin ekat Popcornini, mutta eihän mua ne tekstit kiinnostanu, vaan kuvat. Nyykkäreiden, Bäkkäreiden ja muiden ihaaanien poikabändien julkat piti ripustaa seinille ja kaikki pikkukuvatki leikellä pois. Yritin mä ristikoitaki välillä täyttää äiskän hienon elektronisen supertranslaattorivekottimen avulla (viisi kieltä samassa masiinassa! ooh), mutta aika tyhjiksi jäivät. Miten tää kaikki liittyy salsaan? No ei mitenkään, mutta vois liittyä. Mitä jos mä oisin ollu erilainen lapsi ja fanittanu salsabändejä jo pienestä pitäen? Millä mä oisin tapetoinu seinäni? Mistä salsabändien kuvia tai julisteita ois saanu? Saako niitä nytkään mistään muuta ku netistä printtaamalla? Reggaeton-artisteista saattais löytyä jotain materiaalia, mutta niitä ei ollu 90-luvulla. Kyllä ois ollu ankeeta. Onneks olin poppari. Hehhee nyt tuli yhtäkkiä mielen Suosikki ja Ekin palsta...no joo, se ei todellakaan liity mitenkään salsaan, joten lopetan löpinät tähän.

Oi Onnela

Vallan unohdin hehkuttaa viime perjantaista Latin Club Baila Bailaa, joka järjestetään siis joka kuukauden tokana perjantaina Onnelassa. Tosi kiva paikka, iso ja hyvin luistava tanssilattia, paljon porukkaa... Loppuillasta tosin Onnelan yläkerrasta valu kaikenkarvasta perseenpuristelijaa (sama juttu kuulemma viime kuussa), yhen sain karkotettua tokasemalla "hei pervo, siirrypäs siitä muualle", mutta tyyppi palas 10 minuutin päästä. Huono muisti miesparalla. Mutta siis takaisin niihin positiivisiin puoliin: esitykset oli laadukkaita ja sopivan mittasia (pieni miinus riittämättömästä valaistuksesta), sivussa pidetyt tanssinopetukset toi hauskaa tunnelmaa mutta ei häirinny vapaata tanssia ja - tää on tärkee juttu - naisten vessassa ei ollu missään vaiheessa jonoa. Loistava ilta, intona odotan jo ens kuun pibbaloita!

Aika epeli

Aattelin omistaa ihan oman päiväkirjamerkinnän tuolle edellisessä tekstissä mainitsemalleni levottomalle pojalle. El Chacal, oikealta nimeltään Ramón, on melkosen pidetty räppäri, mutta asia ei aina oo ollu näin. Kattokaas ku ekaks oli Insu ja Beibiloores mut sit ne teki bänät ja sit Insu hengas Jullin kaa ja Beibiloores lyöttäyty yhteen Sakaalin kaa ja sit jengi haukku Sakaalii ja sano et se on iha paska ja et se kuulostaa ihan puertoricolaiselta ja et Beibi ja Sakaali tykkää pojista, no sit Beibi ja Insu palaski yhteen ja huhun mukaan Julli ja Sakaali hengas vähä aikaa mut sit Sakaali tunki Beibin ja Insun messiin ja Insu päätti sit kattella Sakaalii vähä aikaa ja Julliki tais hengaa siinä hetken mut sit niil meni kaikil bänks ja ny kaikki vetää soolona. Okei, selkokielellä siis, El Chacal pääsi julkisuuteen Clan 537:n kautta, mutta jengi ei siitä liiemmin tykänny, ei siks että lahjoja puuttuis, vaan koska se tuli täyttämään saappaita jotka ei sille kuulunu. Nyt vaikuttais että soolona homma toimii paljon paremmin, ja levykin on kohta ilmestymässä.

Ja loppuun pieni videokimara:

Insu & Beibi


Beibi & Sakaali


Insu & Julli


Beibi, Insu & Sakaali


Sokerina pohjalla: Sakaali (ft. El Chavo)

Gozando en La Habana (i wish...)

Menin kattomaan Charanga Habaneran uuden musavideon ja nyt on aivan törKEE himo lähtee Kuubaan...mistä rahaa, mistä lomaa?



PS. toi kyseinen biisi on ihan järjetön hitti Kuubassa (ja täällä Suomessakin kuubalaisten ja monien Kuuba-henkisten keskuudessa)

PPS. tuli tässä mieleen että toi videolla heiluva luihun näkönen räppäävä heppu, El Chacal, on aika levoton tapaus. Tsekatkaapa vaikka tämä video.

C'est fini l'opéra...tai jotain

Niin se syssy vaan taas tuli ja oopperasalsat otti ja loppu. Viime sunnuntaina oli siis päätösjuhlat, varsin komiat sellaiset. Oli bachatan ja rumban opetusta, ruedaa, tunnelmavalaistusta ja runsaasti väkeä. Sääkin suosi, tosin oli melko kylmä, mutta sehän tunnetusti lähtee tanssimalla. En pahemmin perusta oopperasta mutta sen takana oli kyllä hauskaa, hahhah...ensi kesänä sinne taas! Järjestäjille iso kiitos, gracias, sankyuuu! :)

Bilehileen jorinoita

En oo vielä täysin toipunut ikäiselleni sopimattoman pitkästä bileputkesta joka alkoi torstaina Tropicocosta ja päättyi eilen Oopperasalsojen päätösfiestaan, joten en edes yritä puida kaikkea tapahtunutta. Tässä perjantain ja lauantain tunnelmat.

PERJANTAI 28.8.
Valtavat ihmismassat velloivat Copacabanan avajaisiin, ja seinät nitisivät liitoksistaan. Liikkuminen oli lähestulkoon mahdotonta, ja mä mietin useaan otteeseen, että kuka lahoaivo keksi sanonnan "the more, the merrier". Mutta eihän hauskanpitoon välttämättä tilaa tarvita, vai mitä? Lavalla yleisöä viihdytti Grupo Kaney, kirjava salsapumppu Turusta. Laulajalle 100 pistettä lavakarismasta - silmäkulmien pilke, miljoonan dollarin hymy ja taitavat tanssimuuvit saivat ainakin tämän neidon vilkuilemaan lavalle kerran jos toisenkin. Ilta kului suurimmaksi osaksi omituisessa muistojentäyteisessä sumussa, jonka aiheuttivat paikan lähes muuttumaton ulkonäkö (mitä nyt neliöiden määrä oli kutistunu ja naisten vessa vaihtanu paikkaa, hyvä etten eksyny narikkaan pissalle) sekä vanhat tutut naamat. Jopa vanhan Copiksen aikainen exäni oli paikalla, ja nostalgiahurmoksessani / pienessä pöhnässäni melkein erehdyin häntä suukottelemaan. Mutta vaan melkein.

LAUANTAI 29.8.
Satoi vettä. Se ei ois haitannu niin paljoa ellen mä olis ADHD-lapsen lailla ravannu Copiksen ja Hesarin väliä puolen tunnin välein. Onneks matka oli kuitenkin lyhyt ja mulla valmiiksi liimakampaus. Niin siis Hesari = Helsinki Club, en sentään Helsinginkadulle asti juossut. Jaa miksi mä ylipäänsä ravasin jotain väliä? Sauna Caliente -bileet oli järjestetty tällä kertaa niin, että salsapuoli oli Copacabanassa ja reggaeton ym. urbaani musa soi Hesarilla. Itse viihdyin paremmin salsan sykkeessä, urbaani meininki oli hiukkasen liian urbaania mun makuun. Tungosta oli Copiksessa taas, mutta koettuani perjantai-illan erittäin tiiviin tunnelman, ei lauantain väkimäärä tuntunut missään. Sitäpaitsi, aina on tilaa yhdelle joka juo rommikolaa, vai miten se ny menikään. Mukavasti meni tämäkin ilta: kadun yli eestaas ravaamisen ohella ehdin mm. tanssia (huikeat kaksi kertaa koko illan aikana), tuijotella lumoutuneena akvaariossa lilluvia hummereita, feikkiyrjötä feikkikaivossa olevaan ämpäriin ja säikkyä vessassa miehen ääntä, joka kuuluikin wc-tunkeilijan sijaan illan MC:lle. Miksi muuten vessassa pitää ylipäänsä olla kaiuttimet? Ei kai kukaan siellä joraa?

Jatkuu ensi numerossa. Nyt unta kuulaan.

Lepopäivä

Oopperan takana salsaillaan paraikaa, mutta Salsahullu istuu kotona koneella. Ei, en ole sikainfluenssassa ja sorkatkin on kondiksessa, mutta nyt on vaan niin, että akussa ei ollut enää virtaa neljännelle päivälle. Takana on Tropicocot, Cocolocot ja Kuuba-jamit, eiköhän siinä oo jo yhdelle viikolle tarpeeksi ohjelmaa.

Päiväni ei kuitenkaan suinkaan ole ollut salsaton, kuuntelin tänään Maikkelin levyä. En siis Jacksonia (R.I.P.) vaan bändiä nimeltä Maikel Blanco y su Salsamayor, jonka hitteihin kuuluu mm. Esto está ja Recoge y vete. Sinänsä outo musavalinta multa, koska mulla on ollu monen kuukauden ajan joku kummallinen asenne kyseistä bändiä kohtaan, vaikka alunperin siitä niin kauhiasti tykkäsin. Mikä lie ryppy rakkaudessa. Oli miten oli, levy löysi tiensä soittimeen, ja ihastuin uudelleen tähän kappaleeseen:



Qué buena está la máquina!

Blasts from the past

Kävin tässä muutama päivä sitten pitkästä aikaa salsatunnilla. Koreografia suju oikein mukavasti siihen asti kunnes stereoista kajahti ilmoille Tu carrito, Carlos Olivan superhitti muutaman vuoden takaa. Jalat lähti vipeltämään hirmusta vauhtia mutta silti en meinannu pysyä tahdissa. Tuosta biisistä tulee mieleen monet tanssitunnit ja bileet, ja varsinki eräät jatkot, jolloin kaveri soitti kipaletta repeatilla varmaan seittemäntoista kertaa. Carlos Oliva bändeineen levytti myöskin iki-ihanan salsaversion biisistä nimeltä Corazon partio, joka oli varmasti salsadiskojen suosituin "slovari" Suomessa 2000-luvun alkupuoliskolla. Juutubetin tuon biisin enkä löytänyt Carlos Olivan versiota, mutta sen sijaan bongasin tämän pätkän Charanga Habaneran keikalta melkein vuosikymmenen takaa:



Komiasti laulaa pikkuinen Tirso. Ekstrapointseja muodikkuudesta, tsekatkaa poikien kiiltävät telttapaidat ja Davidin hienot arskat.

NNNGGGHHHH!!!

*ponnistelee mutta mitään ei tuu*

Kärsin akuutista verbaaliummetuksesta. Aattelin vaan ilmottaa.

Bajla bajla

Salsahullu raportoi tällä kertaa töistä käsin. Eiliset Cocot oli vauhdikkaat ja meno sen kun koveni loppua kohti. Porukkaa oli vähemmän ku normaalisti, todnäk johtuen erään keski-ikäsen superdiivan konsertista Jätkäsaaressa (eilisessä hiprakassa keksitty espanjankielinen käännös: La Isla del Tipo), mutta se ei ainakaan allekirjottaneen menoa latistanu. Venähtäneen illan jälkiseurauksena on tänään tullut ryystettyä vähän reilummasti kaffea, mistä mahani luonnollisesti on haltioissaan. Huomenna ois vuorossa Havannan alias Pedrolan 1-vuotishipat, ja sunnuntaina tietysti oopperan taakse salsaamaan. Elämä on yhtä juhlaa, ah ja voi.

Tässä fiilisteltäväksi wanhan kunnon vanvanin hieno uudehko video. "Jos sää et rakasta ittees nii kuka sua sit rakastaa"

Coco-Loca®

Miks Tropicocossa pitää olla aina niin hyvät bileet? Tai pikemminkin, miks Tropicocon täytyy olla torstaisin? Perjantait menee aina pilkkiessä töissä kun edellisenä iltana on veivannu salsaa ja vatkannu reggaetonia myöhään yöhön halvan skumpan vauhdittamana. Vai onko sittenki niin, että vika ei ole bileissä vaan mun itsekontrollissa. Mähän VOISIN jäädä kotiinkin torstaisin. Tai mä voisin mennä, mutta lähteä aikasemmin.

Yeah right.

Nähdään taas torstaina.

I ♥ Havana d' Primera

Viime tekstissä mainitusta Alexanderista siirryn nyt sujuvasti toiseen Alexanderiin, sukunimeltään Abreu. Käsitättäkö työ immeiset, miten mahtava bändi tuon miehen johtama Havana d' Primera on? Jos ette, hankkikaa levy nimeltä "Haciendo Historia", ja kuunnelkaa. Jos ette sittenkään tajua, kuunnelkaa uudestaan. Biiseissä on aitoa kuubalaista tunnelmaa, jotain sellasta, mitä ei oikein voi sanoin kuvailla.

Mä olin Havana d' Primeran keikalla Kuubassa talvella, tykästyin. Ostin levyn, kuuntelin, rakastuin. Ja joka kuuntelukerralla rakastun hiukan lisää.

Tengo el pelo largo...y me gustan los artistas

Konsertista on kulunut 72 tuntia ja vieläkin oon täydellisessä Gente de Zona -hurmiossa. Niskatkin on edelleen semisti jumissa pää takakenossa fanittamisesta. Mikä keikka! Reggaetonin jytkettä, räppäystä, laulua, tanssia, kuumuutta, hikeä - litroittain hikeä - naurua, ystäviä, uusia tuttavuuksia...mahtavaa. Alexander todisti olevansa todellinen "animal", energiaa riitti keikan alusta loppuun. Mies rytkytti vartaloaan siihen malliin että melkein hävetti katsoa (vain melkein), ja sitä rytkytystä säesti varsin viihdyttävä "hyi ku mä oon hyvä" -ilme. Jacobin vireystaso oli huomattavasti alempaa luokkaa, mutta se ymmärrettäköön, pitkä kiertue takana. Kaikki kun ei käy duracell-pattereilla kuten Alexander. Bändin kolmas varsinainen jäsen, Nando, piileskeli enimmäkseen dj-vehkeittensä takana, mutta kävi pikaisesti kyllä piipahtamassa lavan etuosassa esittelemässä bling-bling -lätsäänsä ja hillittyjä muuvejaan. Mutta lahjakkain mies lavalla oli ehdottomasti vieraileva artisti Yulien Oviedo, "la pequeña maquina de talento". Tuo pieni hurmuri on uskomaton laulaja ja vielä mahtavampi rumpali. Yulin isukki Calixto Oviedokin oli paikalla ja hyppäsi hetkeksi puikkoihin, ja saatiin nauttia näiden kahden virtuoosin yhteisestä revittelystä (http://www.youtube.com/watch?v=VV1sjWz5P14). Lavalla nähtiin myös Suomessa asustelevat reggaetoonarit Norlan (http://www.youtube.com/watch?v=S0NsxhLZSa0) ja Kachao, pari vaaleetukkasta Suomi-tyttöä näyttämässä miten täällä vartaloa vatkataan, sekä muuan kuubatar, joka sai tanssiliikkeillään Alexanderin pasmat hetkeksi sekasin. Kaiken kaikkiaan loistavan viihdyttävä setti. Nyt on todistettu, että reggaeton-bändikin vetää yleisöä. Lisää tollasta Suomeen!

PS. Bongasko kukaan muu sen tuntemattoman laulajahepun Kippari-Kalle -vyön ja Yulienin Tipi-vyön? Sexy, hahaa

Vanha Gente de Zonan hitti, "Yo te enseñé":

Ja uusia biisejä...
http://www.youtube.com/watch?v=FvDmb6yshcI
http://www.youtube.com/watch?v=JV591acRSKU
http://www.youtube.com/watch?v=_YFZm5LZZnM

At the Copa, Copacabana...

Ensin uutisia:

"Copacabana tulee takaisin!! 1990-luvun lopulla suuren suosion saavuttanut latinoklubi Copacabana palaa intiimimmässä muodossa entisiin tilohinsa. Klubin kuumia avajaisbileitä vietetään elokuun lopulla."

Sitten aikamatkailua.

On eräs sunnuntai-ilta vuonna 2000. Pakko päästä taas Copikseen salsaamaan. Kaverin kanssa valkataan illan vaatetusta ja mietitään kuka mahtaa olla portsarina vuorossa. Se yks tiukkapipo on jo kerran käännyttänyt meidät ovella, koska kaverilla ei ihan riitä ikävuodet sisäänpääsyyn. Mutta sitten siellä on niitä mukaviakin heppuja, jotka meidät jo muistaa ja eivät koskaan kysy papereita. Onkohan baarimikko-Teemu töissä? Se on niin ihku! Kehtaiskohan pyytää DJ Latin Joelta sitä yhtä ihanaa biisiä, mikä sen nimi nyt olikaan? Se missä lauletaan kertsissä "viiidaaa"...vai onkse sittenkin "miiiraaa"? Päädyn vaatevalinnassani tiikeriraidoitettuun toppiin, eläimellistä, grrr. Sitten meikit naamaan ja menoks. Huristellaan äitin autolla keskustaan. Yliopistonkadulla ei näy parkkitilaa, mihis nyt? Kato, tossa yliopiston päärakennuksen edessä on paikka. Sitten korot kopisten Copiksen ovelle. Jes, toi on se kiltti portsari! Sisään päästään. Portaat alas, takki narikkaan, sitten pikavisiitti vessaan tsekkaamaan että ulkomuoto on hehkeä, kyllä se on, nyt bailaamaan. Tai jospa ensin baaritiskin kautta. Yks drinkki naamariin mutta sitten vettä vaan, ollaan sentään autolla. Vesi on kovissa litrahinnoissa, mutta se annettakoon anteeksi, koska pullo on valtavan söpö. Voi kun taas tulee hyviä biisejä! DJ soittaa jopa sen ihanan kappaleen, vaikka se jäikin loppujen lopuks toivomatta. Tanssilattialla tulee käytyä useaan otteeseen niin miesseurassa kuin tyttöporukallakin, ja pöydässä keskustellaan henkeviä asioista ja niiden vierestä. Jokos se kello tulee jo 1? Äkkiä autolle, ennenku se muuttuu kurpitsaks. Väsyneinä mutta onnellisina kotiin. Kyl Copis on paras.

Tässä vielä se tarinan ihana biisi :)

Että tämmönen päivä

Otin tänään tauon kuubalaisesta musiikista ja kuuntelin työmatkalla...noh...ei-kuubalaista salsaa. Bye bye Charanga, hello Marc Anthony ja kaverit. Vaikka mun otsaan on käytännöllisesti katsoen tatuoitu T-I-M-B-A, mä rakastan myös sitä "normaalia" salsaa. Kas tässäpä tämän erilaisen ja jännittävän päivän kunniaksi Oscar-setä ja hänen klassikkobiisinsä "Lloraras".

O sole mio

Kesä on kiva. Kesällä saattaa ehkä paistaa aurinko ja saattaa ehkä olla lämmintä. Lomaakin saattaa meikäläisellä ehkä olla joskus. Ja mikä parasta tai ainakin melkein, kesällä on oopperasalsat. Niin mitkä? No miehän kerron. Joka sunnuntai täällä Helsingissä saadaan nauttia ulkoilmasta, hyvästä musiikista ja tanssista oopperatalon takana sijaitsevalla lavalla klo 18.30 alkaen (kai saa vähän mainostaa, saahan?).

Viime sunnuntaina oli oupperalla taas niin hauskaa että oksat poijes ja runko kumoon. Tanssittua tuli jos jonkinlaisen körilään kanssa. Lavan reunalle oli tällä kertaa kerääntyny yllättävän paljon latinokansaa; kubanot pysyttelivät enimmäkseen coolisti nurtsin puolella bisseä ryystäen, mutta dominikaanit jopa uskaltautuivat välillä lavalle reippaiden suomalaisten sekaan. "Tappi" taisi tulla vasta lähemmäs kymmentä, en oo ihan varma, olin siinä vaiheessa niin väsähtänyt ja ehkä hiukan pöhnässäkin, etten tullut vilkaisseeksi kelloa.

Tsekatkaapa täältä vielä videomateriaalia, jotta pääsette oopperafiilikseen: http://www.youtube.com/watch?v=Mjdr6GqOB0E (upotin videon ensin tänne blogiin mutta se mokoma rupes leventelemään liikaa peittäen oikeenpuolimmaisen palkin)

Umppa-pumppa, umppa-pumppa

Piristän harmaata tiistaita kuuntelemalla reggaetonia. Tän blogin nimi pitäis oikeestaan olla Salsa- ja Reggaetonhullun päiväkirja, mutta se kuulostaa vielä typerämmältä ku sen nykynen nimi. Erityisesti kuubalainen umppa-pumppa on mun juttu. Muunlaista reggaetonia en enää juurikaan kuuntele, ne wisinit ja yandelit ja daddy yankeet on ruvennu tekemään ihan ihme musaa.

Sitten takaisin edellisen blogimerkintäni aiheeseen: Kuunneltuani Calle Realin uusimman platan muutamaan kertaan läpi totesin, ettei se sittenkään taida olla yhtä hyvä kuin edellinen. Ensivaikutelma oli tosi hyvä, mutta fiilis lopahti. Sen edellisen levyn kanssa kävi toisinpäin - mä olin alkuun hieman hämmentynyt erilaisesta soundista ja mietin että mitä oikein tulikaan ostettua, mutta sitten odottamatta rakastuinkin levyyn täysin. Huono tuo uusi levy ei kuitenkaan oo, kaikkea muuta, ja voin lämpimästi suositella kaikille sen hankkimista. Levyn nimi on siis Me lo gané.

Täpinöitä

Mä oon Calle Realin uusimman levyn erittäin onnellinen omistaja. En oo vielä ehtinyt kunnolla fiilistelemään biisejä, mutta todella lupaavalta kuulostaa - tällä levyllä voi jopa olla potentiaalia Salsahullun Kaikkien Aikojen Suosikkilevyt Top 5 -listalle. Siellä on ennestään mm. Calle Realin vanha levy (Con Fuerza). Tokihan niitä hyviä levyjä on vaikka millä mitalla, mutta sitten on vielä ne levyt, joita jaksaa kuunnella uudestaan ja uudestaan, vuosi toisensa jälkeen, ja niistä saa aina kiksit. Eikä tarvitse skipata kuin ehkä korkeintaan pari biisiä. Reggaeton-levyistä täytyy mainita Gente d'Zona - Lo Mejor que Suena Ahora v. 2.0, vanhimmatkin kipaleet ovat vielä erittäin toimivia. Voisinkin julkaista tässä lähiaikoina listan lempparilevyistäni, jos vaikka jotakuta sattuisi kiinnostamaan :) Huomenna Tropicocoon hippailemaan, woo-hoo! Tanssijalka vipattaa jo vimmatusti.

Rakas päiväkirja...

Tästä se lähtee: salsahullu rupeaa kirjottamaan päiväkirjaansa. Tällä hetkellä tosin höpisen itsekseni - mä koitan saada jotain sisältöä tänne ennen kuin avaan "sahupakin" kannet yleisölle. Tarkoituksena ois laittaa tänne kaikenkarvaista juttua musiikista, bileistä ja muusta mukavasta liittyen salsaan, timbaan ja reggaetoniin, ja miksi ei bachataankin...tai jopa merengueen, jos iskee tilapäinen mielenvika ;) Nyt nettikauppaan tilaamaan pari cd-levyä (salsaa, tottakai) sen kunniaksi että mun uus luottokortti saapui vihdoinkin. Jihuu.