Tanssii Papan kanssa

Iski Kuupa-kaipuu joka pisti mut youtuubailemaan, ja törmäsin tähän:



Tuttu heppu tuo "grandpa", alias Pappa. Papan kanssa on tullu timbattua monet kerrat ja koskaan ei oo ollu tylsää. Hauska ja omalaatunen tanssityyli tulee hyvin esiin tossa videossa. Herran vakiojekkuihin kuuluu missä-se-nainen-on (0:13), moi-mä-lähen-menee (1:19) ja auts-nyt-sattu-polveen (1:39). Toi toka jekku menee yleensä niin että se menee muka morjestamaan tanssilattian laidalla seisoskelevia ihmisiä, mutta kerran mun kohdalla itse asiassa kävi niin että se _oikeesti_ lähti menemään, paineli suoraan ovesta ulos, ja mä jäin tyhmänä seisomaan tanssilattialle :D Annoin vähän noottia kun seuraavan kerran tavattiin. Jännä nähä onko Pappa vielä huudeilla kun seuraavan kerran suuntaan Havannaan.

Kingit on kingejä

Los Van Vanin keikka oli suuri pettymys. No me puso la cabeza mala. Akustiikka oli niin pebasta että bilefiilikset jäi nousematta, ja bändikin oli valitettavan aneeminen. Ehkä eturivissä ois ollu tunnelma korkeammalla, mutta tällä kertaa en jaksanu sinne tunkea. Ainoastaan lavan ulkonäkö ja valaistus saa Salsahullulta kiitosta. Niin lässähtäneet fiilarit jäi tosta keikasta, etten oo edes jaksanu katsoa youtubesta löytyvää parhaat palat -koostetta. Kato sä jos huvittaa, video löytyypi täältä. Jatkot Copacabanassa oli kyllä hauskat, mä taidan olla enemmän pienten tanssiluolien ku valtavien konserttisalien ystävä.


Kings of Salsa sen sijaan oli mahtava. Mitä siitä vaikka tanssijat ei ollu parhaita mitä ikinä oon nähny, laulajilta ja tanssijoilta löyty kasoittain lavakarismaa ja show oli kokonaisuudessaan huippuviihdyttävä. Kaksi asiaa jäi päällimmäisenä mieleen: Naislaulaja, joka oli niin kaunis, säteilevä ja sensuelli että mä en osannu päättää haluaisinko mä olla se vai olla sen kaa (huom, olen siis hetero, mutta silti), ja tanssijapoikien yläosaton numero, joka sai ainaki meiän aition tytöt hihittelemään ja huokailemaan. Oh mother, may I.... ;)



Salsahullu ♥ Salsakunkut

¡Júa!

Raha ei tee onnelliseksi, sanoi joku joskus. Salsahullu puolestaan toteaa, että rahalla saa lippuja ja liput voi tehdä hyvinkin onnelliseksi. Tämän mahtavan filosofisen tuotoksen taustalla on mun eiliset ostokset - tiketit Los Van Vanin keikalle ja Kings of Salsa -showhun. Älä jää kateellisena itkemään, ystävä hyvä, hanki omasi Lippupalvelusta.

Kakkajuttu

Mä oon viime päivinä kuunnellu ahkerasti Paulito F.G:n biisiä Confio en ti. Se on niin ihaaana. Paulito itse ei mun mielestä ole niinkään ihana, mutta se ei varmaan Paulitoa häiritse, koska se on varmaan joka toisen mun tunteman kuubalaisen naisen unelmamies, ja vähintään miljoonan muunki. Juu siis tuo biisi siis on kovasti mun mieleen sekä musiikillisesti että sanotuksellisesti, ainoo asia mikä joka särähtää mun korvaan ja pilaa täydellisen fiiliksen on kertosäkeen "la paz que hay en mi corazon", joka kuulostaa enemmänki "la paska en mi corazon"ilta. No niin, nyt mä pilasin kaikkien muidenki biisinautinnon, vähänkö oon ilkee.

Kuuntele ja bongaa paska:

Glada vappen med Calle Real

Ooooooo nyt on Salsahullun suu messingillä! Calle Real tulee konsertoimaan Suomeen vappuaattona! Viimeks pojat oli täällä puoltoista vuotta sitten, ja se keikka oli mie-le-tön. Jokainen biisi nous mun päähän (tehokkaammin ku baarin mehut), virtas kuumana mun suonissa ja ajo mut täydelliseen timbahurmokseen. Eli missäköHÄN mä tänä vuonna vappuni vietän... ;)
Lisäinfoa löytyypi täältä

Valitusta - kaks - kol - lantio

Bachatafestarit tuli ja meni - mun osalta melko lailla ohi. Mä olin alunperin miettiny tunneille osallistumista, mutta päätin sitte että suutarin on parasta pysyä lestissään ja odottaa salsafestareita. Päätös osottautu hyvinkin viisaaks, koska mä sain jo pahoja bachata-yliannostusoireita festareiden pre-partyissa Onnelassa. Oikeesti, eiks se oo jo jonkinasteinen rikos soittaa pelkkää bachataa puoltoista tuntia (tai ehkä kauemminkin, mutta sen verran mä ehdin kuulla)?? Puolenyön jälkeen mun korvakäytävät oli jo tukossa surullisilla kitaroilla säestetyistä traagisista rakkaustarinoista ja muista valitusvirsistä. Tähän väliin muistutan, että mä siis pidän bachatasta, vaikken ihan perinteisemmästä, mutta kummiskin. Överit oli vaan sen verran pahat että pakko avautua. Kun DJ Don C otti ohjat ja pamautti ekan hc-timban ämyreistä mä tartuin ensimmäiseen vapaaseen mieheen ja raahasin sen tanssilattialle. Mä olin ku keitaan löytäny aavikkomatkaaja ja vatkasin sit kroppaani niin villisti että olin biisin päätteeks ihan puhki, puuskuttava ja karvan päässä kylkipistoksesta. Ois pitäny varmaan lämmitellä jossain nurkassa ensin - muullakin ku rommikolalla, hahhah. No joo, takaisin bachataan. Varmaan sanomattakin selvää että jätin lauantain festaribileet väliin, mainos oli sen verran pelottava. Jos mä haluan kuunnella 70% illasta bachataa mä lähen Dominikaaniseen. Ja otan samalla vähän yksityisopetusta joltain paikalliselta Hoseelta ;)

No joo joo mä lopetan nyt tän purnaamisen. Tässä vielä bachatan ystävien lepyttämiseks video Monchyn ja Alexandran kauniista Perdidos-biisistä. Oisin laittanu Hoja en Blancon mutta ei löytyny videota :(

Hippy new ear! (vai mitensenymeni)

Uusi vuosi alko melkosessa juhlahumussa, ja nyt Salsahullu viettää lepoviikkoa. Perjantaina alkais taas Alppilan salsasosiaalit, mutta sekin saa jäädä väliin. Viime viikolla tuli vedettyä sellaset tanssi-OD:t Copassa että vielki tuntuu. Copacabana alkaa muuten olla unisen syksyn ja alkutalven jälkeen taas voimissaan! Varsinki viime perjantaina Tri Cohiban keikalla oli aivan loistava meininki. Mä olin niin fiilareissa että jorasin jopa bändin soittamat chachat ja karmeat kliseebiisit (esim La vida es un carnaval).

Mua muuten vieläki ottaa päähän ku Kuubasta ei taho tulla uutta salsaa tahi timbaa. A trabajar, chicos!!! Mikä maksaa?? Njoo, uusia biisejä odotellessa voi fiilistellä vaikkapa tätä Pachito Alonso y sus Kini Kinin (eheeh mikä nimi) loistavaa kappaletta. Tiukkaa tykitystä alusta loppuun!

Feliz Navidad!

Joulun kunniaksi jouluinen salsa Michael Stuartilta ja Miguelitolta. Söpö tuo natiainen :)

Olen eläin

Kyllä Google-kääntäjä on mainio. Syötin siihen pätkiä Gente de Zonan Animal-biisistä, tässä tulos:

----------------

aaaa joka tappaa (WHO)
tai poistetaan (ovat Crazy)
jos se on osoitettu (valo), että olen eläin.

kynttilä ja laulaa, että kun naiset ovat iloisia siitä, että on olemassa valtava pyrstö ja kasa ihmisiä ulkopuolelle, olen numero yksi ja saa osallistua ammunta, hän tuntee koko Kuuba

Dale, eivät liukua, olen kuuma metalli, ja kaikki tietävät, että olemme eläimiä

sydän sinulla ei ole, sinulla ei ole melodia, tarvitset lahjakkuutta ja sinulla ei ole guaperia, ok? Ahi na "ma". Alexander Jacob ja jatkamme ennallaan, ota huomioon, että olemme sokeita

-----------------

Jep jep, mikäs sen parempaa kuin valtava pyrstö ja kasa ihmisiä ulkopuolella :D Nyt vaan kasaan suomalainen versio GDZ:sta ja koko biisiä kääntämään. Alueen Tyypit esittää: Elukka! Takuuvarma hitti.

Elukkaa odotellessa voitte fiilistellä alkuperäistä biisiä ja samalla nauttia Gente de Zonan Tampereen keikan koosteesta:


PS. Idea tähän juttuun tuli salsa.fi -keskustelupalstalta, missä "3 nuorekas kuubalainen mies" tarjoavat seikkailunhaluista seuraansa suomalaisille tytöille. Pullanmurut vaan lenteli ku repeilin ilmotukselle. Lue juttu täältä.

Puuttuva klassikko

Bongasin eilen Prodlandin sivuilta Grupo Nichen uuden kokoelmalevyn, Los Clasicos del Grupo Niche. Tutkiskelin hetken biisilistaa ja huomasin erään ikivihreän Niche-hitin loistavan poissaolollaan. Fataali moka plätyn kasaajalta. En osta.

Tässä se biisi:

Syrjähyppyjä

Viime viikolla mä otin ja astuin kunnolla ulos muotistani. Ensimmäinen askel oli keskiviikon bachata-bileet. Ensimmäiset 5 minuuttia meni pohtiessa jäiskö vai eikö, porukkaa oli vähänlaisesti ja meno ei ollu kovinkaan villiä, mutta päätin sitte jäädä - ja onneksi jäin. Salsasin ja bachateerasin ku viimistä päivää ja kun lopulta puolenyön jälkeen suuntasin kotiin oli olo hikinen mutta autuas. Oli mahtava nähdä miten miehet on oikeesti panostanu bachataan, mä pöljä en ollu edes tajunnu ennen mitä kaikkea jännää kikkailua se tanssi voi pitää sisällään..! Se oli ollu mulle vaan sitä yks-kaks-kol-lantio-kaks-kaks-kol-lantio-ympäri-kaks-kol-lantio ja piste. Btw, bachatassa on se erikoinen piirre että siinä miehen ja naisen välinen etäisyys on tosi tärkee, toisin ku esim salsassa. Jos mies vetää liian lähelle niin se voi olla ahdistavaa (riippuu tietty miehestä mmm-mmm) ja jos taas tanssitaan liian erillään niin se tuntuu vaan typerältä. Ja kuviotkaan ei onnistu. Mikä se sopiva etäisyys sitte ois? 10 senttiä napojen välillä? No joo, jos kuitenki pysytään fiilispohjalta vetämisessä ja jätetään mittanauha kotiin.

Perjantaina kävin tsekkaamassa Alppila Salsa Socialin, joka järkättiin viimistä kertaa tänä vuonna. Tää oli mulle oikeesti iso juttu. Mä pidin pitkään crossbody-stylea jäykkänä ja teennäisenä (soriii cb-fanit) ja vannoin aina pysyväni uskollisena kuubalaiselle tyylille, mutta menneiden kuukausien aikana mä oon huomannu vilkuilevani yhä useemmin ja useemmin aidan toiselle puolelle ja huomannu siellä hentoa viherrystä. Vaikka mun suhtautuminen CB-salsaan oli siis muuttunu paljon positiivisemmaks, musta tuntu silti sillon perjantaina aluks vähän siltä ku mä oisin astellu vihollisheimon reviirille. Tää siis oli ihan vaan mun päässä, koska kukaan ei oikeesti mulkoillu mua vihasesti, päinvastoin. Pienen alkukankeuden jälkeen mä relasin ja homma suju ihan kivasti. Opin uusia juttuja, sain tanssia erinomaisten viejien kanssa ja ankaran keskittymisen ja hc-mokailujen keskellä (vientisignaalien vastaanottaminen CB-taajuudella on haasteellista vuosien timbauksen jälkeen) ehdin nauttiakin tanssista. Meen ehdottomasti uudestaan ens vuonna ja suosittelen lämpimästi muillekin. Salsasosiaalineitsyille tiedoksi: tanssinopetuksessa on kaks tasoa, eli alottelijan ei tarvitse pelätä joutuvan heti kauheiden kikkailujen keskelle.

Tämmössii jännii juttui oon touhunna. Tänään takasin ruotuun, Tropicoco odottaa ;)

Aaaahhhh

Nyt mä sain sitä uutta musaa! Tosin en kuubalaista mitä tossa viimeksi kaipailin, enkä edes salsaa, vaan bachataa. Mutta voi pojat, mitä bachataa! Aventuran uusin levy on nimeltään "The Last" ja se on pullollaan toinen toistaan ihanampia biisejä. SALSAHULLU SUOSITTELEE! Bachata ei oo varsinaisesti mun juttu, lähinnä mun mielestä sen genren puolelta löytyy aivan valtava määrä järkyttäviä pimpelipom-itkuvirsiä (sori vaan kaikki bachatahullut), mutta Aventura rocks. Ja Monchy & Alexandra. Ja Opalo. Ja Optimo. Ja Xtreme. Ja...hmmm jospa lopetankin listan tähän ennenku mun itkuvirsi-lauseesta menee uskottavuus, hah. Sanotaan nyt näin että poppibachata hakkaa perinteisen 6-0. Tässä teille maistiainen tuolta Aventuran uusimmalta plätyltä.

Yli- ja alitarjontaa

Siis näitä bileitä on ihan liikaa. Ihan oikeesti. Eihän tästä oo kauaakaan ku kitistiin siitä että mitään ei tapahdu missään ja nyt yhtäkkiä on bilettä ja hilettä tarjolla keskiviikosta sunnuntaihin. Tällä viikolla ois montakin kiinnostavaa eventtiä, mutta koska Salsahullu ei osannut päättää mihin osallistuisi (pimeään vuodenaikaan kunniakkaasta bileputkesta selviytymisestä on turha edes haaveilla), Salsahullu päätyi radikaaliin ratkaisuun ja aikoo pysyä kotona. Vähän kyllä harmittaa, ois ollu jännää kokeilla reggaeton pole dancingia tänään Kuuba Libre -klubilla. Ja Tropicocoilla huomenna. Ja veivata bachataa perjantaina. Ja timbata Tri Cohiban tahtiin lauantaina.

Mut siis uutta musaa on niinku ihan liian vähän. Ihan oikeesti. Taas kävin Prodlandin sivuilla kattomassa oisko siellä jotain uutta kivaa kuubalaista musaa - nada. Mä en tajua. Välillä pukkaa levyä toisen perään ja sitte yhtäkkiä kaikki kuubalaiset muusikot päättää yhessä että nyt ei tehäkään yhtikäs mittään ainakaan puoleen vuoteen. Tää tosin ei koske reggaeton-muusikoita, uusia biisejä tulee jatkuvalla syötöllä. Uusia artistejakin syntyy ku sieniä sateella. Varmaan as we speak joku Ramoncito koputtaa naapurin Yuriberton ovelle ja kun Yuriberto tulee kalsareissa avaamaan oven ni Ramoncito sanoo sille että asere nyt tehään un poco de reggaeton ja sit ne keksii itelleen jotku järkyttävät taiteilijanimet ja menee studioon. Onnea vaan heidänkin uralleen.

Happy Halloween!

Halloween on jo karmivan lähellä, ja mulla ei oo naamiaisasua! IIK! Mitä mä teen mitä mä teeeen mitä mä pistän pääälleeeeeee apuaaaaaa *tyttömäistä hysteriaa*...okei, rauhotutaanpa. Halloween-salsoja on siis nyt viikonloppuna jopa kaksin kappalein, sekä perjantaina että lauantaina. Sama asu saa luvan kelvata molempina iltoina, koska kahta kostyymiä en jaksa kehitellä, yksikin tuottaa tarpeeksi hommaa pääkopalleni.

Sitten taas pakolliset muistelot (näitä mulla riittää). Mulla on takana näin äkkiseltään laskettuna ainaki viidet halloween-salsat, ja oon nähny jos jonkin sortin örkkiä ja keijua. Kas tässä yksi suosikkihahmoistani vuosien varrelta:


Tuo olio oli erityisen mieleenpainuva ei pelkästään asunsa, vaan myös eläytymisensä ansiosta. Turhaan ei heppu parhaan asun palkintoa napannu. Kuva on otettu legendaarisessa Public Cornerissa, siellä alakerran luolassa siis, joka oli suorastaan täydellinen tämmösille mörköbileille.

Nyt vetäydyn taas ratkomaan viikonlopun pukeutumisprobleemaa. Huokaus. Jos näät viikonloppuna vessapaperiin kääriytyneen muumion, se saatan olla minä.

Miten kaikki alkoi

Tänään aattelin kertoa teille, miten Salsahullusta tuli salsahullu. Tai no, hulluksi tulin vasta vuosien varrella, mutta ensimmäinen kipinä syttyi leffasta Dance with me. Kaverin kanssa fiilisteltiin kybällä kaikkia tanssikohtauksia, ja sitte oliki äkkiä päästävä salsatunneille. Tuo elokuva on kaukana Oscar-tasosta, mutta se muutti mun elämän. Ennen salsan löytämistä mä olin huonoryhtinen seinäruusu, mutta tanssi toi mulle ihan uutta itsevarmuutta ja naisellisuutta, puhumattakaan uusista mahtavista ystävistä. Nii että kiitosta vaan leffan tekijöille :) Ja ihanalle ystävälleni, jota ilman tuskin olisin uskaltautunut tanssitunneille. This is for you, babe:

Tiedoksi

...että Salsahullu ei ole salsannut itseään hengiltä, eikä myöskään ryhtynyt hevariksi. Kiire on vaan painanut raskaan työn raatajaa, siksi oon laiminlyönyt blogiani. Tanssimaankaan en ole juuri ehtinyt, snif. Juttua kuitenkin pian taas luvassa. Pysykää taajuudella.

Salsa in (bad) english

Let's face it: valitettavan suuri osa englanninkielisistä salsabiiseistä on uskomatonta sontaa. Jos ei musiikillisesti, niin ainakin lausuminen tökkii pahasti, mikä voi pilata koko kappaleen. Loistava esimerkki onnettomasta englannin kielestä on Orquesta La Palabran Beautiful Girl (klikkaa levynkannen yläkulmassa olevaa kuuntelunappulaa). Ehkäpä laulaja tavoitteli alkuperäisen kappaleen esittäjän jamaikalaisaksenttia. Tai sitten ei, sillä raskauttavaa todistusaineistoa löytyy La Palabran muustakin tuotannosta - kuunnelkaapa vaikka biisi nimeltä Careless Whispers (korvat erityisen hörölleen 2 minuutin kohdalla).

Okei, toki em. bändiltä löytyy hyvääkin musaa, ei ollut tarkoitus mollata. Huonosta englannista tuli vaan ekana mieleen La Palabra, enkä sitten enää muuta keksinytkään. Ideoiden puutteessa konsultoin erästä ystävääni, joka ehdotti Frankie Ruizin biisiä I can't get no satisfaction. Niinpä niin, onko järkevää tehdä salsaversio tuosta biisistä jos ei osaa lausua "satisfaction"? One might ask. But nobody asked poor Frankie.

Onneksi niitä hyviäkin englanninkielisiä salsoja löytyy. Esimerkiksi Alex Wilsonilta löytyy mainio salsaversio kappaleesta Ain't nobody, ja Frankie Negron on tehnyt todella kauniin version Stevie Wonderin Overjoyed-biisistä (sorry, en löytänyt videota näistä). Kaikki toivo ei siis ole menetetty.

Ok folks, that's it for today. Tässä lopuksi vielä veikeä remix Sean Paulin biisistä Get Busy (kavereiden kesken "Keppisi")


PS. Tässä juutuubeillessani törmäsin reggaeton-versioon eräästä Evanescencen biisistä. Hei...jotain RAJAA.

Erään taksikuskin tarina

Yks ihanimmista salsabiiseistä ikuna

Aiheen vierestä

Bongasin tänään tavaratalon lehtihyllystä saksalaiseen musiikkilehden nimeltä Popcorn. Hassua, yli 15 vuotta on kulunu ja lehti näyttää ihan samalta, yhtä mauttoman ysärihenkinen. Mä en edes osannu saksaa sillon ku ostin ekat Popcornini, mutta eihän mua ne tekstit kiinnostanu, vaan kuvat. Nyykkäreiden, Bäkkäreiden ja muiden ihaaanien poikabändien julkat piti ripustaa seinille ja kaikki pikkukuvatki leikellä pois. Yritin mä ristikoitaki välillä täyttää äiskän hienon elektronisen supertranslaattorivekottimen avulla (viisi kieltä samassa masiinassa! ooh), mutta aika tyhjiksi jäivät. Miten tää kaikki liittyy salsaan? No ei mitenkään, mutta vois liittyä. Mitä jos mä oisin ollu erilainen lapsi ja fanittanu salsabändejä jo pienestä pitäen? Millä mä oisin tapetoinu seinäni? Mistä salsabändien kuvia tai julisteita ois saanu? Saako niitä nytkään mistään muuta ku netistä printtaamalla? Reggaeton-artisteista saattais löytyä jotain materiaalia, mutta niitä ei ollu 90-luvulla. Kyllä ois ollu ankeeta. Onneks olin poppari. Hehhee nyt tuli yhtäkkiä mielen Suosikki ja Ekin palsta...no joo, se ei todellakaan liity mitenkään salsaan, joten lopetan löpinät tähän.

Oi Onnela

Vallan unohdin hehkuttaa viime perjantaista Latin Club Baila Bailaa, joka järjestetään siis joka kuukauden tokana perjantaina Onnelassa. Tosi kiva paikka, iso ja hyvin luistava tanssilattia, paljon porukkaa... Loppuillasta tosin Onnelan yläkerrasta valu kaikenkarvasta perseenpuristelijaa (sama juttu kuulemma viime kuussa), yhen sain karkotettua tokasemalla "hei pervo, siirrypäs siitä muualle", mutta tyyppi palas 10 minuutin päästä. Huono muisti miesparalla. Mutta siis takaisin niihin positiivisiin puoliin: esitykset oli laadukkaita ja sopivan mittasia (pieni miinus riittämättömästä valaistuksesta), sivussa pidetyt tanssinopetukset toi hauskaa tunnelmaa mutta ei häirinny vapaata tanssia ja - tää on tärkee juttu - naisten vessassa ei ollu missään vaiheessa jonoa. Loistava ilta, intona odotan jo ens kuun pibbaloita!